Terveydenhuolto on etulinjassa, kun ihmiskunta kohtaa uusia mikrobeja ja muita taudinaiheuttajia. Monesti terveydenhuollossa joudutaan hoitamaan sairaita potilaita tuntematta varsinaista sairautta, joka heitä vaivaa. Tästä esimerkkinä on alkuvuonna 2020 Eurooppaan levinnyt Covid-19 koronavirus, joka aiheuttaa tavallisia koronaviruksia ärhäkämpiä oireita.
Rokotteiden kehittäminen ei onnistu hetkessä
Kun terveydenhuolto kohtaa uuden taudinaiheuttajan, on lääkäreiden ja tutkijoiden tehtävänä selvittää onko taudinaiheuttaja todella täysin uusi, vai onko vastaavaa nähty terveydenhuollossa aiemminkin. Mikäli kyseessä on vanha taudinaiheuttaja, saattaa siihen olla kehitettynä jo valmiiksi rokote, jota voidaan hyödyntää sairastuneiden hoitoon. Esimerkiksi kausi-influenssaan valmistetaan ennakoivasti joka vuosi rokote, jonka on tarkoitus suojata useammalta influenssaviruksen tyypiltä.
Mikäli kyseessä on uusi virus, on sen genomi sekvensoitava, eli määritetään viruksen DNA, mikä vie oman aikansa, sillä virusta on ensin saatava eristettyä sairastuneista henkilöistä. Kun genomi on saatu selvitettyä, voidaan rokotteiden kehitykseen ryhtyä. Kuitenkin nopeimmillaankin rokotteiden kehittäminen on pitkä prosessi, jossa edetään useiden välivaiheiden kautta. Tämä tapahtuu osin siksi, että halutaan varmistua ettei rokotteesta ole haittaa ja se on varmasti toimiva. Siinäkin vaiheessa, kun rokote on hyväksytty ihmiskokeisiin, sitä kokeillaan ensin suppeammalle ryhmälle, ennen kuin se voidaan ottaa laajaan käyttöön.
Digitaalinen mallinnus ja geenitekniikka tulee tuomaan haasteita ja etua
Terveydenhuolto tulee hyötymään huomattavasti siitä, että erilaisia viruksia ja niiden genomeita voidaan mallintaa ja arkistoida digitaalisesti niin, että kolmiulotteinen molekyylirakenteiden hahmottaminen helpottaa tutkijoiden työtä. Tämä tulee nopeuttamaan lääkekehitystä ja helpottamaan tiedonsaantia, sillä se on kaikki muutamien klikkauksien ulottivlla.
Digitaalinen mallinnus ei kuitenkaan ole ainoastaan mahdolisuus vaan se tuo terveydenhuollossa myös haasteita. Lääketiede on yhä yksilöllisempää ja tämä vaatii luonnollisesti myös koulutettua henkilökuntaa, jotka osaavat perehtyä räätälöityihin hoitoihin ja suunnitella mallinnuksen avulla lääkitystä ja hoitoa juuri oikeille ihmisille sopivaksi ja hyödylliseksi.
Järjestelmä on myös altis virheille ja eksimerkiksi tietoliikennekatkokset tai yksinkertaiset virheet mallinnuksessa voivat vaarantaa toimivuuden. Tästä huolimatta yksilöllinen lääketiede tulee kehittyessään edistämään valtavasti terveydenhuoltoa ja sen avulla pystytään hoitamaan jokaista juuri niillä tavoilla kuin henkilö itse niistä parhaiten tulee hyötymään.